Edellisessä kirjoituksessani kuvasin KY:n teoreettista hierarkiaa ja vallan jakaantumista käytännössä. Entä johtajuus, onko sekin KY:llä jakautunut tai onko sitä ylipäänsä?
Kadonnut johtajuus
Johtamiskirjallisuuden mukaan 90-luvun lopulla oli havaittavissa voimakkaita asennemuutoksia. Hierarkiasta ja perinteisen autoritaarisesta johtamisesta haluttiin eroon ja suuria kokonaisuuksia pyrittiin hajauttamaan pienempiin yksiköihin, joissa avainasemassa oli itseohjautuvuus. Osallistavan ja demokraattisen työympäristön nähtiin poikivan luovuutta ja kehittämishalua. Muutos ajautui kuitenkin melko pitkälle. Esimiehistä alettiin puhua mm. ”valmentajina” eikä termi ”alainen” ollut enää poliittisesti korrekti. Auktoriteetti ylipäänsä oli paheksuttavaa ja tämä näkyi jopa lasten kasvatustapojen muutoksessa – yhtäkkiä vanhempien piti olla lastensa kavereita.
Henkilöstön itseohjautuvuus on kuitenkin utopistista. Ilman johtajuutta toimintaa alkavat ennen pitkää ohjata henkilökohtaiset tarpeet ja mieltymykset sekä mukavuudenhalu.
KY ilman johtajuutta
Omassa ylioppilaskunnassamme on ollut jopa mahdollista pärjätä ilman vahvaa johtajuutta. Hyväksi havaitut toimintatavat on voitu toistaa vuodesta toiseen ilman merkittäviä kehittämistarpeita. Nykypäivänä jo pelkästään ympäröivä maailma kehittyy kuitenkin niin nopeassa tahdissa, että toimintatavat muuttuvat pakostakin.
Johtajuuden puute nousee vahvasti esille kun suuntaa, strategioita ja toimintatapoja pyritään muuttamaan. Kuluneen vuoden aikana tämä on näkynyt KY:llä suurten muutosten keskellä, kun ylioppilaskunnallemme on ensi kertaa kirjoitettu konkreettinen strategia, aloitettu suuren viestintäuudistuksen läpivienti, integroitu kansainvälinen sektori osaksi muita toimintasektoreita, uudistettu opiskelijakortti ja valmistauduttu kaikista suurimpaan muutokseen – yhdistämään ylioppilaskunnat tietyiltä osin yhdeksi yhteiseksi, uuden innovaatioyliopiston ylioppilaskunnaksi.
Muutoksen myllerryksessä KY kaipaisi selkeää johtajuutta, sillä muuten tavoitteet hämärtyvät ja prioriteetit katoavat. Itseohjautuvuus johtaa siihen, että kukin suorittaa lukuisia hajanaisia tehtäviä ja uupuu lopulta työtaakan ja muutosten alle.
Kuka johtaa?
KY:llä edustajisto luo strategian ja määrittää suuret linjat. Hallitus taas päättää toiminnan toteutuksen suuntaviivoista. Pääsihteerillä on vastuu toimia toimeenpanevan henkilöstön esimiehenä näissä puitteissa.
Tämän teoreettisen asetelman lukuisat ristiriidat paljastuvat, kun tarkastellaan esimiehen roolia seuraavasta näkökulmasta:
- Esimiehellä tulisi olla kykyä ja näkemystä kokonaisuuden hallitsemiseksi. Tämä vaatii pitkää ja monipuolista kokemusta. Kuka KY:llä toimii esimiehenä? Onko ylimmällä johdolla eli edustajistolla ja hallituksella kykyä hallita kokonaisuutta? Juuri heillä pitäisi olla kokonaisuudesta ja tulevaisuudesta vahvin näkemys.
- Esimiehen tärkeänä tehtävänä on konkretisoida yksikön tehtävä organisaatiossa ja osana yrityksen laajempaa kokonaisuutta sekä määritellä työntekijöiden henkilökohtaiset työtehtävät ja tavoitteet. Tässä suhteessa suuria haasteita asettaa se, että KY:n hallitus on ns. ”työhallitus”, jossa jäsenet toimivat itsekin ikään kuin työntekijöinä. Miksi hallituksen puheenjohtajuus nähdään niin usein esimiesroolina hallituksen jäseniin nähden? Kykeneekö hallitus toisaalta johtamaan itse itseään? Samaan aikaan hallituksen pitäisi kuitenkin kyetä määrittelemään raamit paitsi omalle toiminnalleen, myös pääsihteerin ja henkilöstön tehtäville ja tavoitteille.
Haasteita asettaa myös se, ettei johtajuudesta ole juuri kokemustakaan. Edustajiston ja hallituksen jäsenet ovat keskimäärin hieman yli 20-vuotiaita ja pääsihteeri on 26-vuotias.
Johtajuutta pelätään ja vältellään
Puhuessani ylioppilaskuntamme kehittämisestä kuulen usein voimakkaita vastalauseita kuten ”ei KY ole mikään yritys!” tai ”ei KY saa olla liian yrityksen kaltainen!”… Miksi ei? Mitä näillä vastalauseilla itse asiassa tarkoitetaan? Mitä pohjimmiltaan vastustetaan? Johtajuutta, selkeitä tavoitteita ja tehokkuutta?
Miten KY itse asiassa edes eroaa palveluyrityksestä, jolla on omistajat yhtiökokouksineen (edustajisto), yhtiön hallitus (KY:n hallitus), toimitusjohtaja ja talousjohtaja (pääsihteeri ja talousjohtaja, KY:n tapauksessa kollegoita) sekä työntekijät (sihteeristö ja muut toimihenkilöt)?
Missä johtajuuden puute näkyy?
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) teetti viime keväänä MPS:llä työhyvinvointikyselyn kaikissa ylioppilaskunnissa. KY:n, kuten muidenkin ylioppilaskuntien suurin heikkous oli poikkeuksetta toimijoiden suuri työmäärä ja siitä johtuva uupumus. Heikoimpia pisteitä saivat kysymykset kuten ”uskon vielä 2 vuoden päästä pystyväni tekemään työtä tällä tahdilla” ja ”päivittäinen työaikani riittää työtehtävieni hoitamiseen”.
Yllättävää kyllä, KY:n hallitus antoi yhtä huonot pisteet kuin KY:n toimihenkilöt väitteeseen ”voin vaikuttaa omaan työmäärääni”. Tämä jos mikä kertoo siitä, että jokin on pielessä. Kenen siihen sitten tulisi vaikuttaa?
Mikä lääkkeeksi? Miten toimintaa sitten ohjataan? Miten ylioppilaskuntaa johdetaan? Siinäpä onkin pohdittavaa vuodelle 2008.